Päälavan aloitti Statovarius joka soitti osaksi Nemesis-levyänsä ja vanhemman tuotantoa. Viime Saunasta Rolf Pilvellä uudistuneen Stratojen esitys oli energistä ja kanssa olijat olivat menossa mukana. Laulaja Timo Kotipeltokin oli pitkästä aikaa hyvässä lauluvireessä, josko olisi kuluneen kevään harjoitteitten ansiota. Tämän vuoden löylyissä kuultiin mm. Speed of Lightin, Infinityn, Black Diamondin ja yleisön toivomuksesta Against the Wind. Ja tietenkin Hunting High and Low.
Toisena lauteille pääsi Children Of Bodom. Perkeleiden ohella Bodomi heitti ilmoille mm. Bodom After Midnightista; Silent Night, Bodom Nightiin ja Hate Me!:hen. Hyvä oli meno jätkillä, vaikka viime aikoina ovatkin tottuneet isompiin areenoihin.
Pohjanlahden takaa Ruotsista Suomeen pyyhältänyt modernin progen pioneeri Opeth toi virkistävän tuulahduksen esiintyessään päälavalla kolmantena.
Vaikka Opeth ei mielestäni koskaan ole ollut musiikkinsa kanssa edustavimmillaan juuri festivaaliolosuhteissa, oli bändi Mikael Åkerfeldtin johdattamana yksilösuorituksineen täysin omasa luokkaansa. Dynaaminen tunnelmointi sai Ratinalaisista jokaisen mukaansa, joka oli vähänkin kokeilevalla musiikkimielellä.
Saunan lauantain pääesiintyjänä oli Nightwish, joka avasi Suomen festarinsa uudella laulajalla. Saunaillan lopulla kuultiin paljon alkuperäistä Nightwishiä ja paljon Dark Passion Play:stä eteenpäin julkaistua.
Vaikka Nightwishin alkuperäisenä laulajana tunnetun Tarja Turusen suoritukset eivät ole suoraan verrannollisia uusien kanssa, mutta kyllä entisen After Forever -laulajan Floor Jansenin ääniala kattoi helposti Olzenin ja lähes täysin jopa Turusenkin äänialan ja oli niin luonnollinen laulaja bändin vokaaleissa, että voisi toivoa Jensenin jäävän bändin lopulliseksi laulajaksi.
